(säv. Kimmo, san. Kimmo, Perttu)

tämän kuoren alla sykkii sydän samanlainen kuin muilla
siihen ymmärrystä etsin eksyen
aina itseni mä löydän tämän saman taakan alta
jota painaa teot vihamiehien

varjoissa yön minä itkin
kaiken sen sisääni kätkin

pelkkä tieto huomisesta saa mut jälleen heräämään
tähän painajaiseen päättymättömään
enkä tiedä mä minne menisin
silti seuraan kai jotakin

polvistuin edessä Sun ristin
kun kaikkeni Sinuun pistin

hädässäni huudan
Herra pyydän auta minua
Isä kuule minut
huomaa minutkin

ja mä epäilen ja pelkään
ethän koskaan käännä minulle selkääsi?
Isä kuule minut
huomaa minutkin

tämä polku jolle lähdin ei ollutkaan se oikea
en tiedä mistä löytäisin onnea
tai toivoa tai edes rakkautta
olen pohjalla

annoin kaikkeni vuoksesi
etkö voisi jo ottaa luoksesi?

hädässäni huudan,
Herra pyydän auta minua
Isä kuule minut
huomaa minutkin

ja mä epäilen ja pelkään
ethän koskaan käännä minulle selkääsi?
Isä kuule minut
huomaa minutkin

tiedän ääneni on pieni eikä kanna korkeuksiin
siksi käteni ristin
kohotan katseeni
kuulet mun ääneni

---------------------------------------------------------------------------------------------------

Tää on mulle hyvin henkilökohtanen biisi ja uskon että moni muukin
löytää itsensä tästä kappaleesta. Melankolinen balladi, joka pysäyttää
miettimään.

Kimmo

Vaikka äänemme on pieni, Hän kuulee hiljaisimman
huokauksemmekin.

Perttu