tahtoisin kulkea siellä, missä tuulesi niin puhaltaa.

Seisoin äsken pitkän aikaa kukkulalla, jolla tuuli niin valtavan lujaa etten ole koskaan kokenut mitään vastaavaa. Oli kuin olisin seissyt jättimäisessä tuulitunnelissa, johon koko Atlannin valtameren yläpuolella lepäävää ilmamassaa ahdetaan. Kuuntelin musiikkia tähtitaivaan alla ja tottakai leikin olevani laulajana megasiistissä musiikkivideossa, kun tuuli piiskasi kasvojani. ;) Hetken leikittyäni havahduin huomaamaan, että pystyn nojaamaan lähestulkoon koko painollani tuulta vastaan ja se pitää minut pystyssä. Oli kuin suuri käsi tukisi haparoivaa seisomistani ja kuinka ollakaan,  ajatukseni lähtivät lentoon.

Kristittynä uskon siihen, että Kaikkivaltias Jumala on luonut taivaan ja maan ja kaiken mitä maailmassa on, mukaanlukien minut. Uskon myös siihen, että Luoja kannattaa askeleitani, missä ikinä kuljenkin. Luoja on kaikkialla ja kaikessa. Hän tuntee jokaisen askeleeni ja näkee kaikki elämäni hetket ja voin luottaa hänen käsiinsä koko elämäni. Mutta kuinka vahva luottoni oikeasti on käytännössä?

Nojatessani tuuleen kivisen kukkulan päällä ja päästettyäni ajatukseni harhailemaan, sain päähäni villin idean. Koska tuuli joka puhalsi vastaani oli mielestäni kuin suuren Jumalan käsi tukemassa minua, palasi mieleeni ilmaisutaidontunneilla oppimani luottamustesti. Testissä edessä seisova henkilö nojaa taaksepäin silmät suljettuna ja antaa itsensä kaatua ja takana seisova henkilö ottaa kaatuvan kiinni pehmeästi juuri ennen maata. Kuten varmaan arvaattekin, sain siis päähäni kokeilla luottamustani Jumalaan ja päästää itseni kaatumaan tuulta vasten koko painollani.

Juhlallisesti suljin silmäni, vedin syvään henkeä ja nojasin koko painollani taakse...





...ja kuinkas sitten kävikään. Juuri kun olin menettämässä tasapainoni, jalkani kuin omasta tahdostaan ottivat taka-askeleen eivätkä päästäneet päätäni murskautumaan kivistä kalliota vasten.

Epäonnistumisestani harmistuneena ja luottamukseni heikkoutta manaillen kokeilin uudestaan...
...ja taas sama juttu. Kaikenkaikkiaan yritin koetella luottamustani ainakin viitisen kertaa, mutta joka ikisellä kerralla itsesuojeluvaistoni esti minua antautumasta kokonaan tuulen kannateltavaksi. Miten ihmeessä se voi olla mahdollista, kun kerran koen luottavani Jumalaan koko sydämestäni ja rakentavani elämäni Hänen varaansa?

Usko näkymättömään on usein meistä ihmisistä vaikeata, koska koemme maailman lähes kokonaan aistiemme kautta. Ihmeet ovat ihmeitä juuri siksi, että ne poikkeavat aistiemme kautta saamistamme kokemuksista, eivätkä sovi oppimaamme maailmankuvaan. Kukkulalla seistessäni taiteilin siis kahden voiman välissä. Toisaalta pelissä oli usko siihen, että Jumala kannattaa minua - toisaalta fysiikantunneilla saamani tieto siitä, että kun painopiseestäni vedetty luotisuora ylittää jalkojeni antaman tukipinnan, menetän tasapainoni ja painovoima vetää minut maahan. Eli toisinsanoen, kun nojaan tarpeeksi pitkälle, tuuli tai ei, kaadun maahan ja satutan itseni. Eikö Jumala siis mielestäni pysty taivuttamaan fysiikan lakeja? Tai nostattamaan niin kovaa tuulta, että pystyn nojaamaan sitä vasten koko painollani? Varmasti pystyy. Jumalahan on Kaikkivaltias. Olenkin täysin varma, että jos olisin uskaltanut kaatua ja luottaa täysin Jumalaan, Hän olisi ottanut minut kiinni ja lennättänyt minut tuulen mukana pehmeästi alas kukkulalta tai kannatellut minua tuulen avulla paikoillani juuri niin kauan, kun vain olisin tahtonut siinä seistä. Tieto ja käytäntö vain eivät aina kohtaa. Vaikka teoriassa tiesin, että Jumalalle mikä tahansa on mahdollista ja olin vakuuttunut siitä, että Jumala kannattaa minua jos kaadun Hänen varaansa, ratkaisevalla hetkellä itsesuojeluvaistoni otti ohjat eikä päästänyt minua kaatumaan.

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: . "Totisesti: jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry täältä tuonne', ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta."

Samoin on asianlaita myös minun kohdallani. Koska olen heikko ja keskeneräinen ihmislapsi, on uskoni samanlainen kuin minä itse - heikko ja keskeneräinen. Siksi minun on vaikeaa käytännössä luottaa fyysistä elämääni Luojan käsiin, kuten kukkulan laella tehty testi osoitti. Onnekseni henkisellä puolella itsesuojeluvaistoni toimii toisinpäin. Vaikka kuinka pyristelisin vastaan, ratkaisevalla hetkellä itsesuojeluvaistoni kaataa minut Jumalan lempeille käsivarsille, koska tiedän etteivät omat voimani ole hääppöiset.

Tahtoisin kulkea siellä
missä tuulesi niin puhaltaa,
missa laulut laupeuden hengen
ylitseni käydä saa.
Sinun rakkautes valtavaan virtaan
tahdon hukkua uudestaan.
Sinun rakkautes valtavaan voimaan
tämän heikkouden voimaksi saan.
- Juha Tapio-

Siunattua syksyä!
Perttu