"rikki." -levyn kannessa monelle tutuiksi tulleet kädet ovat yksi isoimmista asioista, joita me haluamme bändinä tuoda ikään kuin symbolisesti esille. Siinä näkyy kaksi kristityn elämään liittyvää asiaa ja uskon, että se herättää myös ihmisen ajattelemaan asiaa pintaa syvemmälle. Tässä hieman mietteitä:

Mielestäni ihminen on, koko luomakunnan ylimpänä lenkkinä ja kaikkein vaativimman tekniikan hallitsevana organismina, kuitenkin todella tietämätön omasta haavoittuvaisuudestaan. Meistä jokainen on joskus oppinut tunnistamaan mitä kipu on. Kivun voi tuntea fyysisesti tai henkisesti ja kokemus on meille kaikille osoittanut, että se ei ole mikään mieluinen olotila. Kipuun on olemassa kuitenkin aina jonkinlainen puolustusmekanismi. Kaatuessamme pyörällä laastari parantaa haavan jalassa tai nilkan nyrjähtäessä kylmä, koho ja kompressio pelastaa paljon.

Mutta mikä auttaa henkiseen kipuun? Jos ihminen on sisältä niin rikki ja pirstaleina, että elämän positiiviset asiat ovat vain pieni valonpilke pimeässä tunnelissa, niin mistä apu? Raamatussa on elävä esimerkki juuri tällaisesta tapauksesta. Job, joka menetti miltei kaiken. Omaisuuden ja perheen. Voisi sanoa että kaiken sen minkä vuoksi hän oli uurastanut koko elämänsä. Mitä sinä tekisit jos sinua kohtaisi vastaava kohtalo? Onko henkiseen kipuun parantavaa lääkettä?

Jobin ystävät saapuivat katsomaan Jobia. "He istuivat maahan hänen viereensä ja istuivat siinä seitsemän päivää ja seitsemän yötä. Kukaan heistä ei puhunut Jobille mitään, sillä he näkivät, miten kauhea hänen tuskansa oli. Job 2:13" Hädässä ystävä tunnetaan, mutta kuinka moni meistä kykenee istumaan viikon päivät tukemassa kohtalon kolhimaa ystävää puhumatta mitään? Nykypäivänä vastaavasta kuulee vähemmän, jos lainkaan. Ihmiset tarvitsevat toisiaan, jotta henkiset haavat paranevat. Mutta ennen kaikkea he tarvitsevat Jumalaa, joka on aina tavoitettavissa.

Jumalan poika Jeesus Kristus tuli maan päälle. Häntä haukuttiin, hänet ruoskittiin ja lopulta hänet ristiinnaulittiin. Kun miettii Jeesuksen elämänkaarta oli se hyvin kivuntäytteinen, eikä samanlaista kukaan todellakaan soisi toiselle tapahtuvan.

Ajatus lävistetyistä käsistä rukoilemassa on kuitenkin todella lämmin kaikessa brutaalisuudessaan. Siinä näkyy kipu, maailmaan suurin rakkaus ja anteeksianto. Se kuinka Jumala uhrasi ainoan poikansa meidän tähden. Miltä kuulostaa ajatus, että ne samaiset lävistetyt kädet, jotka me ihmiset ristinpuuhun naulitsimme rukoilevat juuri nyt, juuri sinun puolestasi?

Tällaisia ajatuksia kyseisellä kuvalla haluamme viestittää kaikille, jotka tähän kuvaan törmäävät. Vaikka ihminen on "rikki" sisältä ja usko elämään on mennyt, muistakaa lähimmäisen rakkaus ja kädet, jotka taivaassa rukoilevat alati meidän puolestamme. kls.

Kimmo