kallisarvoisinta arvottomuutta...

1 Moos. 2: 7 “Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.”

Ps. 103: 14 “Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät maan tomuksi.”

Lukiessani raamatusta näitä kohtia aloin miettiä, mitä minulle tulee maan tomusta mieleen. Ainakin se, että se on likaista, arvotonta, eikä sitä voi käyttää mihinkään. Kukaan ei halua maan tomua omaan pirttiinsä ja sekin vähä mikä pirtin lattialla on, siivotaan pois vähintään jouluksi. Eikä edes sen siivoaminen ole kivaa, vaan kaikkea muuta. Kuitenkin raamattu kertoo, että maan tomusta on tehty ihminen. Yritetäänkö tässä kertoa, että ihminen, että minä ja sinä olemme arvottomia, likaisia ja käyttökelvottomia? Näin ainakin ymmärrän.

Jos ajattelet kaikkein tärkeimpiä asioita elämässäsi yrittäen punnita niiden hintaa, voit todeta sen olevan mahdotonta. Kuinka kallisarvoisia sinulle ovat ystävät, perhe, omat vanhemmat, lapset tai oma kulta? Olisiko olemassa niin suurta rahamäärää tai niin kaunista timanttia, että ne myisit? Tiedät ettei ole. Myöskään Jumalalle mikään ei ole sen kallimpaa kuin oma poika. Ei mikään muu... paitsi sinä.

Jumala on myös todistanut ihmisen hinnan, sinunkin arvosi. Hän antoi oman poikansa Jeesuksen hinnaksi meistä jokaisesta. Jumala lunasti maan tomusta tehdyn ihmisen niin kovalla hinnalla ettei sitä pysty edes ymmärtämään. Jumala teki tämän rakkaudesta ihmistä kohtaan. Rakkudesta sinuun ja minuun. 1 Kor. 1: 28 “Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin.”

Olet arvokas ja rakastettu sen vuoksi mitä olet, et sen vuoksi mitä teet. Maan tomuna sinä olet voimaton tekemään mitään mikä nostaisi arvoasi. Herran kanssa sinä olet voimallinen vaikka siirtämään vuoria. Siunausta loppuvuoteesi, kuljethan pitäen kiinni Jeesuksen kädestä. kls.

Eska