Mä aattelin jakaa siitä ihmisille miten mä oon kokenu Jumalan johdatuksen monesti tosi läheiseks asiaks ittelleni. Jotenkin mun elämä tuntuu helpolta kun on jokin mihin turvata koko elämänsä ja antaa vaan virran viedä mukanaan. Oli asiat millä tolalla tahansa niin mä voin turvallisesti luottaa siihen että Jumala johdattaa mut juuri sinne missä mua tarvitaan. Mulla on elävästä elämästä pari esimerkkiä siitä miten Jumalan vaikutus mun elämässä on näkyny ja siitä miten se on kerta toisensa jälkeen opettanu sen kuinka munkin panostani maan päällä tarvitaan evankeliumin eteenpäin viemiseks.

Mä muistan kun mä ekan kerran hain isoseks rippileirille. Se oli jotenkin yks mun elämäni käänteen tekevä asia, koska voi olla, että jos mä en olis silloin päässyt leirille niin en ehkä olis tällä hetkellä tässä kirjottelemas.

Mulle ripari oli iso juttu. En pamahtanu uskoon siellä, enkä kotonakaan ollu saanu mitään hengellistä kasvatusta. Ehkä sen takia se myös järkytti mun maailmaa niin paljon, koska se oli ihan uus juttu mun elämässä. Ripari jätti sellasen jälkimaun suuhun, että sinne oli päästävä uudestaan. Kävin siis isoiskoulutuksen läpi ja hain leireille ja kesä läheni uhkaavasti, mutta mitään tietoo ei ollu vielä tullu siitä olinko mä päässy mukaan leirille vain en. Sitten yks päivä mä sain seurakunnalta kirjeen jossa kerrottiin, että en ollu tullu valituks leirille. Se oli kova pala ja näytti tulevan aika orpo kesä meikäläiselle.

Kuinka ollakaan sain siinä tasan tarkkaan neljä päivää ennen leirin alkua soiton ja sielä oli yks ikaalisten seuriksen työntekijä ja kyseli että olisinko mä halukas lähteen rippileirille isoseks kun sinne oli vapautunu yks paikka. Mä en kauheesti mitään miettiny vaan kerroin suoraan oman halukkuuteni ja näin mä pääsin ekaa kertaa isoseks. Se oli mun elämäni paras kokemus toistaseks.

Okei, no sehän voi olla vaan sattumaa, kun enhän mä tohon aikaan ollu ees uskossa. Mitä Jumala muka näki mussa niin erikoista, että mut johdatettiin sinne leirille mukaan???

Muistuupa mieleeni toinen tapahtuma bändimme kanssa.

Olin kotona kattelemas TV:tä kun yhtäkkiä puhelin soi. Sielä Rumpalimme Ezka soitteli, että hän oli saanu puhelun ja häneltä oltiin kysytty, että voiko meidän bändi osallistua gospelkyky-2006 kisaan ylihuomenna!!! Kahden päivän varotus ajalla lähdimme kohti tuntematonta ja vailla mitään isoja ennakkoluuloja meidän mahdollisuuksista voittaa. Vedettiin sielä setti ja yllätys oli suuri kun saimme kuulla että olimme sijoittuneet toisiksi.

Se jotenkin kasvatti uskoamme bändimme olemassa ololle ja kertoo kaiketi omalta osaltaan siitä, että meidän työllä tässä bändissä on tarkotus ja Jumala on meidän apuna. Silloin mä rupesin oikeesti miettiin kuinka vahvaa johdatusta mä ja me bändinä ollaan saatu kokee.

Päivä sitten mun elämällä ei ollut mitään määränpäätä. Ei koulua, ei työtä ja olin aika pettyny, että mulla ei ollu edes opiskelu paikkaa vaikka olin sen eteen nähnyt niin paljo vaivaa. Mä olin rukoillu melkein joka ilta, että mä saisin sen opiskelu paikaan, mutta kun valinnat oltiin tehty ja julkastu netissä niin mun nimee ei näkyny listoilla. En enää jaksanu muistaa sitä rukouksissa ja pidin pientä toivoo varasijasta, mutta sekin hiipu aika nopeesti. Tullaanpas takaisin aikamatkalta tähän hetkeen.

Neljä tuntia sitten mut herätettiin ehkä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Mulle soitettiin ja kysyttiin kun oli hakenut kesän yhteishaussa kouluihin ja on käynyt nyt niin, että Kauniaisten diakoniseen korkeakouluun olis yks paikka vapaana. Opiskelu alkaa neljän päivän päästä. Kiinnostaako???

Mun ajatukset meni takasin siihen hetkeen jolloin mä olin hakenu isoseks ekaa kertaa. Tippahan siinä tuli linssiin ja mä oon kiittäny Jumalaa siitä koko päivän. Näin, mulla on elämässä tapahtunu kaikkee. On asioita joissa Jumalan johdatusta ei niin selkeesti huomaa, mutta on myös tällaisia tapahtumia, jotka tapahtuu nopeesti ja niiden merkitys omassa elämässä on suuri.

Musta se, että mä voin turvata Jumalaan kaikessa on suuri onnen aihe ja helpotus. Tähänkin päivään asti Jumala on taluttanu mua kädestä pitäen ikään kuin viltti silmillä ja poista nu välillä siteen silmiltä, jotta mä näkisin miten suuria hänen teot oikeestaan on. Kiitos Jumalalle, että me voidaan suhun turvata kaikessa.

Kimmo