Entä jos elämä tää, suoritukses varaan jää?

Oletko joskus tipahtaessasi sohvalle miettinyt, että millä ihmeellä minä selviän, kerkiän ja jaksan tämän kaiken keskellä? Näin on ainakin minulle käynyt. Tuntuu, että elämässä on paljon suorittamista jonka jälkeen tulee taas sitä itseään… suorittamista.

Itse opiskelen AMK:ssa ja tuntuu, että tentit ja palautettavat esseet painavat päälle. Moni tuttuni viettää aikaansa ylioppilaskirjoitusten lukuhetkissä, toiset lukevat pääsykoekirjoja. Jotkut taas painivat työelämässä, ollen aamusta iltaan töissä.

Suorituspaineita saattaa olla kotona niin kuin ystävyyssuhteissa. Lapset haluavat onnistua vanhempien ja isovanhempien silmissä, myös vanhemmat koettavat suoriutua kasvatustehtävästään hyvin. Ystävä haluaa olla mahdollisimman hyvä ystävä ja poikaystävä mahdollisimman hyvä poikaystävä… paineita ja suorittamista.

Jumala on asettanut ihmiselle säännöt (kymmenen käskyä), joita meidän tulisi noudattaa ja suorittaa. Jeesus lisää näihin käskyihin uudessa testamentissa sanansa; rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Kun itse mietin näitä käskyjä, voin todeta, että olen todellinen alisuorittaja tai pikemminkin täydellinen epäonnistuja.

Jos pääsykokeissa epäonnistuu, on lopputuloksena se, ettei pääse opiskelemaan sinne mihin tahtoisi. Jos työpaikalla sössii, saa luultavasti potkut. Jos poikaystävänä ei suoriudu ollenkaan, ei varmaan ole tyttöystävääkään... ainakaan kovin kauaa. Entäs sitten, kun minä olen sössinyt Jumalan käskyissä ja Rakkauden kaksoiskäskyssä, mitä siitä seuraa?

Jumala sanoo sanassaan; niin teille mitataan kuin te olette muille mitanneet. Tarkoittako se, että jos olen mitannut vähän, niin vähän tullaan minullekin mittaamaan? Sitähän se juuri tarkoittaa… Ei, en ole matkalla taivaaseen.

Jeesus syntyi, kuoli ja ylösnousi vain yhden syyn takia, ja se on se, ettei minua tuomittaisi minun tekojeni takia. Onko uskoni siis suorittamista? Ei, sillä Jumala hyväksyy minut sellaisena kuin olen…eli voinko siis pitää hulabaloota niin kuin haluan, sillä ainahan minut armahdetaan? Totta kai voin…vaan haluanko?

Jeesus tarjoaa suorittamisen ja synnittömyyden vaihtoehdoksi Armoa. Jeesuksen kanssa taivaaseen kulkeva ei tarvitse tuekseen tekoja, ei edes sanoja, hän tarvitsee ainoastaan anteeksi pyytävän sydämen, uskon Jeesuksen, uskon Jumalan pojan tekoon ristillä. Taivaaseen vievä tie(uskon lahja Jeesukseen Kristukseen) on sellainen joka synnyttää hyvyyttä ympärillesi, kaikki ne pyyteettömät teot ja omantunnon kolkuttamisen sekä vaatimattomuuden että nöyryyden. Usko synnyttää palavan halun taistella syntiä vastaan, ilman tunteita suorittamisesta. Kun huomaat uskosi vaikuttavan teoissasi ja ympärillesi syntyy hyvyyttä ja lämpöä, tiedät, olet oikealla tiellä, olet matkalla taivaaseen. Paavalin kirjeissäkin todetaan; hedelmistään usko tunnetaan.

On siis kaksi vaihtoehtoa, ottaa kiinni Jumalan armosta, tai koettaa suoriutua elämästä täydellisesti ilman yhtään sössimistä Jumalan antamissa käskyissä. Miten on, kumpaan sinä tarraat… Jaa niin, ja siihen toiseen ei ihminen voi edes tarrata.

Jumalan Siunausta!

Eska, kls.