Hei kaikki. Ihan tässä, kuin pakonomaisesti, on päässäni pyörinyt tapahtumat, jotka ottivat paikkansa viikko sitten. Kuvitelma siitä, että Suomessa ei voi tapahtua mitään sellaista, mitä Jokelan koululla tapahtui karisi nopeasti ja ajatukset täyttyi ”miksi?” kysymyksillä.

Miksi tällaista tapahtuu? Mikä on sellainen Jumala joka sallii tällaisen pahan? Onko Jumala hyljännyt meidät, kun antoi meidän kohdata jotain tällaista? Tämänkaltaiset tapahtumat herättävät varmasti ajatuksia ja kysymyksiä siitä, onko kuolema kaiken loppu? No, onko se?

Kristittynäkään lähimmäisen menettäminen näin hurjalla tavalla ei ole helppoa. Maanpäälliset murheet ja surut kuuluvat asiaan ja päivä kerrallaan niiden kanssa oppii elämään, muttei niitä koskaan unohda. Surun kohdatessa rakastava Taivaan Isä ottaa meidät käsivarsilleen ja sulkee rakastavaan syliinsä. Hän kannattelee meitä sen kaiken ajan ja sen jälkeenkin.

Kärsimys ja kuolema ovat ihmisen tutut viholliset joita pelätään ja vältetään. Itselleni kärsimys ja kipu on ollut monesti tuttuja ”ystäviä”, mutta niiden kautta olen minäkin löytänyt tien Jumalan luo. Itse olen monesti pohtinut, että tarvitsisimmeko me Jumalaa, jos meillä olisi elämä kivutonta ja olisimme kuolemattomia? Elämä on tie jonka varrella opitaan tunnistamaan mikä on hyvää ja mikä pahaa. Opetellaan tuntemaan mikä sattuu ja mikä ei. Huomataan mikä on katoavaista ja mikä ei. Kuitenkin vastauksia etsiessämme Jumala on meitä tukemassa ja availemassa ovia edeltämme.

Julma on ihmisen rooli elämän näyttämöllä, silti jonkun se on esitettävä. Tuusulassa asiat eivät ole moneen kuukauteen ennallaan. Moni menetti ystävän, toinen perheenjäsenen, joku ihmisen jonka hymyyn törmäsi kaupan kassalla. Ikävä sitä ihmistä kohtaan jonka tunsi, muttei saanut ehkä ikinä kerrottua kuinka paljon oikeasti välitti tästä.

Bändinä haluamme esittää syvimmät osanottomme tapahtuneesta ja toivomme Jumalan tuovan rauhaa omaisten suruun. Taivaan valtakunnassa, tästä ajasta poistuneet rukoilevat meidän puolestamme. Olkaamme rohkeat.

"Minä kohotan katseeni vuoria kohti. Mistä saisin avun? Minä saan avun Herralta, häneltä, joka on luonut taivaan ja maan. Herra ei anna sinun jalkasi horjua, väsymättä hän varjelee. Ei hän väsy, ei hän nuku Hän on Israelin turva. Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi, hän ei väisty viereltäsi. Päivällä ei aurinko vahingoita sinua, eikä kuunvalo yöllä. Herra varjelee sinut kaikelta pahalta, hän suojelee koko elämäsi. Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi, nyt ja aina." Ps. 121

Kimmo