olin uupunut kulkija liian suurista unelmista
vaan en milloinkaan ymmärtänyt riisua niitä.
olin kipujen kantaja kuluneista muistoista
vaan en milloinkaan uskaltanut unohtaa niitä

ja viha löysi sieluni
hiipi sisään asti
repi minut riekaleiksi

itken, itken kun hymyilen
oi hyvä Jumala katso lastasi

Näin alkaa Minun Sieluni Tarina-niminen kappale. Olen laulanut nämä sanat satoja, ellen tuhansia kertoja viimeisten vuosien aikana. Ensimmäisen kerran pyöirttelin orastavaa lauluntekstiä huulillani kotirantani laiturilla, jossa usein istun kirjoittelemassa lauluja. Kun sanat muutaman laiturilla vietetyn illan jälkeen olivat mielestäni kohtuullisen valmiin oloiset uskaltauduin tuomaan ne reenikämpille, jossa sitten poikien kanssa pyörittelimme niitä jo musiikin säestyksellä. Pitkien harjoittelusessioiden jälkeen biisi nousi muutaman kuukauden perästä viimeinkin ohjelmistoomme. Nyt olemme jo esittäneet sitä lukuisilla keikoilla teidän edessänne hyppien ja riehuen enemmän tai vähemmän typerän näköisinä. :) Viime kesänä lauloin samoja sanoja studiossa, äänittäjä-Villen tuskaillessa tarkkaamon puolella ja hienovaraisesti vihjaillessa, että mitä jos otettaisiin vielä muutama otto. Kaikenkaikkiaan teksti on tullut minulle jo hyvin, hyvin tutuksi. Ehkä jopa liiankin kanssa. Osaisin sen ulkoa varmasti vaikkapa unissanikin.

Tänään luin kls-postiimme saapunutta sähköpostiviestiä joka sai minut todella pysähtymään. Sähköpostin lähettänyt tyttö oli käyttänyt tekstejämme masennusta käsittelevän koulutyönsä aineistona. Hieno kirjoitus oli viestissä liittenä ja siinä siteraattiin mm. juuri tätä kappaletta. Muutenkin olen viime aikoina useasta eri suusta kuullut, että kyseinen laulu teksteineen on koskettanut ihmisiä ja jopa auttanut osaltaan pääsemään vaikeiden aikojen yli. Sähköpostia lukiessani aloin ihmetellä suuresti, että miten se on mahdollista? Miten minun kirjoittamani teksti voi koskettaa jotain ihmistä ja auttaa eteenpäin? Miten tekstilläni voi olla niin suuri vaikutus, että tämä tyttö on päättänyt siteerata sitä käsitellesään koulutyössään masennusta - kipeää ja vaikeaa aihetta?

Otin lauluntekstin esiin näiden sivujen lyriikat-osastolta ja luin sen läpi ajatuksella. Järkytyksekseni tajusin, etten ole lukenut tekstiä ajatuksella läpi pitkään, pitkään aikaan. Toki olen laulanut sitä lukemattomia kertoja, muistanut mistä se kertoo ja eläytynyt siihen esiintyessämme, mutta en ole oikeastaan käsitellyt sitä ajatuksen kanssa vuosiin. Laulun laulamisesta on tullut kärjistäen sanottuna melkeinpä automaatio, joka napsahtaa saman tien, ajattelematta päälle kun Kimmon kitaraleadi pärähtää ilmoille. Luulen, että pystyisin laulamaan sen vaikka samalla keskittyisin esimerkiksi telkkarin katseluun. Mutta kuten sanottu, nyt keskityin siihen pitkästä aikaa ajatuksen kanssa ja hämmästyin. Teksti on vieläkin aivan yhtä totta, kuin silloin kun sen vuosia sitten kirjoitin. Vaikka olen sen jälkeen muuttunut ihmisenä, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin (ja toivottavasti vähän kasvanutkin) se koskettaa minua vieläkin. Se kertoo vieläkin minusta. Vaikka elän aivan eri elämää, kuin silloin kun kirjoitin kyseisen tekstin, olen yhä se sama liian suurista unelmista uupunut kulkija, joka olin silloin. Aika ajoin itken yhä, vaikka hymyilenkin kasvoillani. Elämässäni on vieläkin vaikeuksia, eikä aurinko aina jaksa paistaa pilvien läpi.  Mutta tärkeintä on kuitenkin se, että Jumala on yhä kirjoittanut minun sieluni tarinan puhtaaksi poikansa Jeesuksen Kristuksen verellä. Jumala ei ole hylännyt minua, vaikka välillä saattaakin tuntua siltä, kun maailma oikein potkii, vaan hän on valmistanut minulle paikan Paratiisissa antamalla edestäni poikansa Jeesuksen. Liikutuin tekstiä lukiessani.

Jos olisin poliitikko, voisin sanoa Paavo Väyrysen sanoin, että liikutun usein omista sanoistani. Onneksi en kuitenkaan ole ja voin puhua totta. Vaikka olen kirjoittanut Minun Sieluni Tarina-kappaleen tekstin ja vaikka kyseinen teksti koskettaa minua ja pysäyttää minut ajattelemaan, en minä pysty koskettamaan omaa sieluani. Aivan niinkuin en myöskään kosketa niiden muidenkaan ihmisten sieluja, joiden elämään kirjoittamani tekstit vaikuttavat tai joiden sielua ne koskettavat. Kyllä, osaan asetella suomen kielen sanoja peräkkäin niin, että niistä syntyy lauseita jotka rimmaavat, mutta siihen se sitten jääkin. Minun sanoissani ei ole voimaa joka voisi koskettaa ihmisiä ja auttaa heitä jaksamaan. Minun sanoissani ei ole voimaa lohduttaa tai pysäyttää ajattelemaan. Onneksi Jumalan sanoissa on tuo ihmeellinen voima.

Jostain itselleni tuntemattomasta syystä, Taivaan Isä on päättänyt ottaa meidät, kuusi Ikaalilaista nuorta miestä, käyttöönsä viemään Hänen ilosanomaansa eteenpäin. Hän on antanut meille hieman sävelkorvaa ja kyvyn säveltää ja sanoittaa kappaleita, jotka joskus jopa kuulostavat musiikilta. Hän on laittanut minut istumaan laiturille sovittamaan suomen kielen sanoja peräkkäin niin, että syntyy lauseita jotka rimmaavat ja hän on istuttanut minua siellä juuri niin pitkän aikaa, että on syntynyt sellainen teksti jonka kautta Hän pystyy koskettamaan ihmisiä.  Jumala tekee työtään ihmisten keskellä, käyttäen ihmisiä työkaluinaan. Jumala on valinnut minut ja muut kls.n pojat viemään evankeliumia eteenpäin sanoittaen, säveltäen sekä esittäen gospelrockia. Se on ainoa syy siihen, miksi meidän sanoituksemme ja sävellyksemme pystyvät koskettamaan ihmisiä. Se on ainoa syy siihen, miksi Minun Sieluni Tarina-kappaleen teksti on auttanut ihmisiä elämässään eteenpäin ja miksi se pystyy liikuttamaan kuulijoita sekä myös minua yhtä lailla. Sama pätee tietenkin myös muihinkin teksteihimme. Vaikka jokainen ihminen on erilainen ja erilaisessa elämäntilanteessa, sama teksti voi koskettaa monia ihmisiä yhtäaikaa ja monella eri tavalla, koska olemme kaikki saman Jumalan lapsia. Koskettava teksti on lahja Taivaan Isältä, aivan niinkuin kaikki muukin täällä maan päällä. Meillä bändin pojilla ei ole voimaa, eikä kykyä vaikuttaa ihmisiin, mutta Jumalalla on. Onneksi me saamme kaikki kulkea täällä Jumalan lapsina ja loistaa Hänen rakkauttaan eteenpäin.

kuolematon minun nimeni on
tartuit kiinni unelmiini ja kannoit ne loppuun saakka
sanaton minun kiitokseni suunnaton
liian raskas taakka käsissäsi haihtui

kun sinä löysit sieluni
tulit sisään asti
ja kirjoitit puhtaaksi
tarinan sieluni ja kaikki minun valheeni

itken, itken kun hymyilen
oi hyvä Jumala katsot lastasi
itken, itken kun hymyilen
kiitos hyvä Jumala kirjoitit puhtaaksi tarinan sieluni

Siunattua alkanutta vuotta!
Perttu, kls.